Blogi

26.6.2022

Kriisistä eteenpäin
– Mitä debriefingissä tapahtuu?

Debriefing-tapaaminen järjestetään yleensä verraten pian yht’äkkisen kriisin ja/tai ”läheltä piti” -tilanteen jälkeen. Debriefing on menetelmä, jolla yhdestä kolmeen tapaamiskertaa saa aikaan normalisointia ja kyky käsitellä tapahtunutta kasvaa. Usein epätodelliselta tuntuva tilanne tai yhtäkkinen tapahtuma saattaa herättää monenlaisia ajatuksia, tunteita, epämääräistä oloa ja epätietoisuutta siitä mitä tapahtui, miten selviän tai mitä mahdollisesti tulee vielä tapahtumaan. Debriefing auttaa tällaisen prosessin etenemisessä kohti normaalia.

Debriefing-tapaaminen auttaa jäsentämään tapahtunutta niin työyhteisössä kuin itsekseen tai perheen kesken ammattilaisen ohjauksessa. Tapaamisessa käydään keskustellen, luottamuksellisesti ja turvallisessa ilmapiirissä läpi se mitä on tapahtunut: mm. faktat, ajatukset, tunteet ja oireet. Niihin saadaan ymmärrystä ja viitekehys.

Puhuminen ja kuunteleminen auttavat omien reaktioiden hyväksymiseen sekä eteenpäin menemiseen. Kukin saa puhua omasta puolestaan ja kertoa oman kokemuksensa tapahtuneesta. Jokainen ihminen on arvokas ja hänen kokemuksensa yksilöllinen. Yhteinen ymmärrys syntyy arvostavasta kohtaamisesta, yhteisestä vuorovaikutuksesta ja toisen kuulemisesta.

Kussakin tapaamisessa kuljetaan asiakkaan tahdissa ja varmistetaan turvallinen työskentely sekä ohjataan tarvittaessa eteenpäin erilaisten tukien piiriin. Jatkosta sovitaan yhdessä. Ohjaaja kulkee rinnalla hetken matkaa tukien, kuunnellen ja kannatellen, että paluu arkeen lähtee hyvin käyntiin.

Jokainen tapaaminen on erilainen ja omanlaisensa. Kussakin tapaamisessa on yleensä läsnä kaksi koulutettua vetäjää, jotka kuuntelevat ja ohjaavat tapaamisen kulkua. Tapaamisissa ollaan läsnä Sinua, perhettäsi ja työyhteisöäsi varten. Yhteen tapaamiseen varataan häiriötöntä aikaa kaksi tuntia. Tapaamisen vetäjä ottaa yhteyttä asiakkaaseen tai yksikön johtajaan puhelimitse saatuaan pyynnön tulla pitämään debriefing-istunto. Kullakin debriefingia tarjoavalla henkilöllä on koulutus tähän tehtävään sekä oma säännöllinen työnohjaus. Debriefing auttaa sekä yksilöä että yhteisöä eteenpäin ja selviämään kriisistä yhdessä.

Kylli Niemelä


– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

19.12.2018

Mihin kristilliseen arvopohjaan perustuvaa terapiaa tarvitaan?

Soterian taustalta löytyy historia, jossa on havaittu, ettei pelkkä rukouspalvelu ole riittävä tapa hoitaa ihmisten mielenterveyden ongelmia. Toisaalta on myös havaittu, etteivät pelkkä perinteinen mielenterveystyö ja psykoterapia pysty aina vastaamaan ihmisten hätään ja ongelmiin.

On aina muistettava, että jokainen ihminen on perimältään samanlainen olento. Ihmisyyteen liittyvät kehollisuus, tunteet, ymmärrys sekä tarve kokea normatiivisia rakenteita ja ohjeita. Jokainen ihminen on tämän lisäksi myös uskonnollinen olento.

Uskon kohteet vaihtelevat yksilöstä ja kulttuurista toiseen valtavasti. Moni kokee, että on niin sanotusti uskonnoton. Tällainen kokemus voi olla totta, jos puhutaan varsinaisista uskonnoista, joilla on enemmän tai vähemmän vakiintunut arvo- ja normijärjestelmä. Tällöin on kysymys uskonnoista, joissa erottuu selvästi pyhä ja maallinen.

Varsinaisten uskontojen lisäksi ihmisyyteen liittyy lähes loputon uskomusten joukko, joka ei ole mitenkään järjestelmällisesti jäsentynyttä. Silti näihinkin uskomuksiin voi liittyä pyhyyden kokemuksia. Ihminen on siis uskomuksien varassa elävä olento.

Ihminen on uskomusten ja ennakko-oletusten mukaan orientoituva olento, joka luulee olevansa hyvin rationaalinen olento. Tämä ristiriita tuottaa suunnatonta tuskaa ja paljon ongelmia. Moni asia perustellaan järjen kautta, vaikka todellinen vaikutin onkin ollut tunne tai jokin uskomus.

Tällöin ihmisen hoitamisen yksi keskeinen tehtävä on saada aikaan oivallus toimintaa ohjaavista tiedostamattomista uskomuksista ja tunteista. Kysymys ei ole tunteiden kieltämisestä vaan niiden ymmärtämisestä. Vastaavasti kysymys ei ole uskomusten kumoamisesta vaan niiden ymmärtämisestä. Ymmärtämisen jälkeen moni uskomus muuttuu tai kokonaan poistuu mielestä.

Kun ihmiseltä poistuu mieltä rasittamasta joukko irrationaaleja uskomuksia, syntyy uskomuksellinen tyhjiö, jonka voi täyttää joko pelkkä rationaalisuus tai uusi uskomusten joukko. Tällainen tila on eräänlainen eksistentiaalinen kriisi.

Eksistentiaalisessa kriisissä taas oikea-aikaisen terapian keinoin voidaan päästä hyvään tasapainoon.

Kristillistä arvopohjaa ja uskomusjärjestelmää voidaan käyttää juuri tässä tilanteessa hyödyksi. Ihminen on eräänlaisessa etsikkoajassa. Tuolloin hän janoaa järjestäytynyttä uskomusjärjestelmää itsensä tueksi, kun vanha hajanainen tai ristiriitainen, jopa pelottava järjestelmä on joutunut kriisiin.

Kysymys on vaihtoehdon tarjoamisesta, ei pakottamisesta tai aivopesusta. Jokainen yksilö tehköön ratkaisunsa itse. Soteriassa annettava hoito on aina asiakaslähtöistä.

Toinen, ja Soterian historian aikana varmasti paljon edellistä yleisempi kristillisen arvopohjan tarve liittyy kristittyjen ongelmien hoitoon. Kristitty ihminen kaipaa empatiaa myös uskomusjärjestelmänsä alueella. Vaikka mielenterveyden ongelmat yleisellä tasolla hoidettaisiinkin aivan normaalin käytännön mukaisesti psykoterapian ja lääkehoidon avulla, uskova kaipaa toisen uskovan tukea. Kysymys on myös luottamuksen saavuttamisesta.

Tosin kristittykin voi olla eksistentiaalisessa kriisissä. Tällöin hän kaipaa tukea ja jopa suoranaista neuvontaa, joka liittyy kristinuskoon ja uskonnollisiin yhteisöihin. Usein tällainen kriisi puhkeaa uskonnollisten yhteisöjen väärinkäytösten tähden. Uskonnon, myös kristinuskon, uhrien auttamisessa Soteria on kyntänyt suuren työsaran.

Näistä ongelmista olen kirjoittanut enemmän uusimmassa kirjassani ”Olla vai tehdä, pohdintoja ihmisen olemassaolosta ja teoista”.

 

Tapio Kangasniemi